Maanantaina oli taas treenipäivä maneesilla..Päivällä käytiin ensin pitkällä lenkillä elonkierrossa ja otettiin hieman Tokoa. Ilmakin oli vielä mitä mainioin...treeneihin lähdettäessä kaikki kuitenkin muuttui. Vettä vihmoi taivaan täydeltä ja tuuli meinasi temmata autonkin taivaan tuuliin. Maneesille kuitenkin päästiin ja vaikka treenaajiia oli vain neljä, joista yksi vielä käsipuoli, saatiin rata kasattua...joskin ehkä hieman lyhyt sellainen. Treenien teemana on viimeiset viikot olleet agilityn MM -kisat ja ja on harjoiteltu niissä olleita rataosuuksia. Maantaina treenattiin joukkuehyppy Maxi -radan pätkää:


Radasta otettiin esteet 1-10 ja siitä jatkettiin vielä esteet 4,3,2,1.
Pipsa oli taas vaihteeksi minikoira etutassun oireilujen takia... vauhtia riitti ihan mukavasti ja erityisen tyytyväinen olin keppien aloituksen sujumiseen mainioisti...lisää vauhtia pitää kepeille saada seuraavaksi, mutta aloituksen haku on nyt parantunut nyt huomattavasti. Nyt Pipsa kestää jo sitä, että juoksen vierellä tai menen edellä, ja sillä olenkin koittanut nyt saada lisää vauhtia kepeille...välillä sillä seurauksella, että pipsa karkaa kepeiltä kesken :( Myös putkien haku sujui hyvin ja kaikenkaikkiaan Pipsa irtosi ja kuunteli paremmin kuin pitkään aikaan.

Teimme vielä toisen radan samoja esteitä käyttäen. Järjestys oli seuraava: 1,2,6,5, 16, 3,4, 10, 9, 16, 6, 2 ja 1. Treenikaverimme Anja otti pipsalla myös tämän radan. Pipsaa ei ennen ole muut ohjaneet, joten oli hauska nähdä itse sivusta mitense luppakorva kulkee. Alkuun Pipsa hieman ihmetteli että mitä sä siellä laidalla vaan seisot, mutta kun tajusi homman juonen, lähti innolla Anjan mukaan. Mun milelestä rata meni tosi hyvin. Puhdas suoritus ja Pipsa kuunteli. Näytti vähän jopa siltä, että Pipsa sai lisäpuhtia uudesta ohjaajasta. Hienoa työtä vaikka vasta ekaa kertaa yhdessä menivät :) Se on muuten totta mitä muut ovat mulle Pipsasta joskus sanoneet; että se niinku leijailee tuolla radalla (Ne ymmärtää ketä Pipsan juoksu- ja hyppytyyliä nähneet) :)

Lopuksi pääsi Nemokin vielä radalle kokeilemaan keppejä ja putkea. Nemo on tosi nopeesti hokannu mitä kepeillä haen. Toistoja en vielä ota kepeillä, kun on niin rankka este ettei pikkuinen väsy ja kyllästy.

Mukavat reenit oli taas, vaikka kova päänsärky jylläsi koko ajan itsellä ja ilmakin oli mitä oli. Saa taas todeta että kyllä sitä henkeen ja vereen koiraihmisiä ollaan kun saa olla sää kuin sää ja vaikka vähän kipeänä niin reenaan mennään ! Anjalle kiitos Pipsan ohjaamisestä ja muille reeniseurasta :)