B agilityradalla rimat oli edelleen 45 sentissä ja ratapohja oli haastava. Esimerkiksi kepeille vienti koitui monelle kohtaloksi. Milou kuitenkin hoisi homman kotiin ja tuloksena nolla ja voitto! Ja aikakin oli huimat -13,78, etenemä siis 4,55. Oli muuten parempi aika kuin minien ja maksien voittajalla (ja vielä 45-rimoilla.)
A rata oli myös agilityrata, mutta tuomarin omien sanojen mukaan vähän köyhä sellainen. Ei keinua, ei pituutta, ei siis mitään vaikeita esteita. Lasten leikkiäkö? no ei. Rimat onneksi oli laskettu 40 (ihan hyvä kun kuitenkin kaksi starttia jo koirilla alla), mutta haastetta radassa kyllä riitti. Alussa oli heti haastava putki-puomi erottelu kohdassa missä nopean koiran kanssa ei tosiaan ehtinyt peittää puomin päätä.(Todella moni yritti sitä, mutta tosiassa onnistuikin omalla sijoittumisellaan nimenomaan vetämään koiran puomille. Mä vedin riskillä puomin pään ohiviennilla ulkokautta ja toimi hyvin). Heti sen jälkeen tiukka 90 asteen kepeille vienti (jossa monet väkersi valsseja ja kömmähtivät siihen ettei millään ehtinyt. Itsehän vein avokulmasta kääntäen, ja Milou haki kepit taas niin upeesti! ) Loppusuora olikin sitten jo helpompi, kunhan malttoi pysyä riittävän etäällä koirasta, niin koira ei singonnut ansaesteisiin. Loppuradalla myös vauhti kiihtyi niin kovaksi, että Milou’kin meinasi tippua toiseksi viimeisenä esteenä olevalta puomilta kun meni jalat ihan sekaisin. Kuulin vain kohahduksen yleisöstä ja näin kun Milou räpelsi puomin alasmenolla. En muuten tässä vaatinut sitten pysähtymään 2-on-offiin. Se ois ollut ehkä vähän liikaa,hyvä kun mies pysyi pystyssä
Tuloksena tältäkin radalta nolla ja voitto ajalla -12,93, etenemä 4,52.Kolmosia kohti mennään siis kohisten, ekasta kakkosen kisoista kaksi LUVAa.
Kerrankin voin myös todeta, että meillä on treenit menny nappiin. Vaikka musta on tuntunut, ettei mitään oikein olla edes treenattu. Lähinnä yksittäisiä esteitä keskenämme.
Esimerkkejä osuneista treeneistä:
- eteenmenoja muutomilla hypyillä ja renkaalla, niin että mä vaan seison ja pelkästä käskystä lähteen eteen. No nyt oli sekä hyppy-, että agiralla kohta missä koira piti saada irtoamaan itsestä eteenpäin renkaalle, niin että itse pystyi lähtemään sivulla olevalle hypylle vastaanottamaan. Tämä me osattiin.
-kepellä ollaan treenattu paljon irtoamisia ja tehty ”eläinkokeita” huviksemme niin että mä vaan seison kentän toisella laidalla ja lähetän Milou’n suorittamaan keppejä. (Pakko tässä välissä muuten kertoa, että yhtenä päivänä kun menin kentälle, Milou syöksyi itsenäisesti kepeille ja pujotteli ne hienosti loppuun asti…ainut että kepeistä puuttui itse kepit…Milou siis pujotteli pelkät 15 cm:n mittaiset keppienpaikat
) Nyt oli kaikilla radoilla haastavat keppien viennit ja kepit meni kaikilla radoilla kohti tyhjää seinää.-putken pään ohivientejä treenattiin tässä kerran Anskun kanssa, Nyt sovelsin sitä puomi-putki erottelukohdassa.
-45 rimat on otettu treeneihin mukaan. Maasta se pienikin ponnistaa.
-Keinua on treenattu melkein joka toinen päivä, jotta saatu tuo uusi pysähtymiskäsky läpi. Nyt vaikka keinulle tultiin kovasta vaihdista putken ja hypyn kautta, Milou pysähtyi ja mä pystyin valssamaan keinun edessä. Näitä treenejä täytyy nyt jaksaa jatkaa vielä niin kauan kuin kentälle pääsee. Selkeästi Milou on kuitenkin oppinut ottamaan sen painon sinne taakse, koska enää keinu ei ”heitä” Milouta pois keinulta.
-Ja viimeisenä vielä se, että Viime kerran aluevalmennuksessa oli puhetta Juhan kanssa siitä, että mun täytyy vaan juosta, ohjata ja luottaa, että Milou suorittaa. Varmistelemaan en ehdi. Nyt tein juuri niin. En varmistellut yhtään ja tässä tulos
Pienillä yksittäisillä treeneillä on siis merkitystä, vaikka joskus tuntuu, että kun oman laiskuuden takia ei jaksa yksin kantaa paljoa esteitä kentälle, niin onko treenaamisesta yksittäisillä tai parilla esteellä mitään hyötyä. On siitä, ihan selvästi on!
Kommentit