Lauantaina poikettiin Miloun kanssa Jokioisilla Match Showssa. Voi että kun tosta pikkumiehestä saa olla niiiin ylpee Siellä oli jos jonkinmoista remmissä rähisiää ja silmä tarkkana sai olla koko ajan...mutta mitä tekee Milou...seisoo, istuu ja pällistelee ympärilleen, kulkee reippaasti yksin remmissä (Nemo ei siis reissussa ollut mukana ollenkaan) ja on koko ajan valmis hommiin...ihana pentu. Mä kun oon tähän asti pitänyt että Milou on kova pitämään meteliä itsestään, mutta vielä mitä...se oli niin kiltisti ja fiksusti. Itse kehässä käytös jatkui yhtä hyvänä. Milou keskittyi seisomiseen ihan kympillä, eikä antanut kanssakilpailijoiden häiritä. Edes tuomariin ei kauheasti ehtinyt tutustua kun oli tehtävä päällä ja piti herkeämättä tuijottaa kättä, mistä tulee se nami.  Ja tottakai tällä esiintymisellä Milou sai punaisen nauhan ja sijoittui kilpailun neljänneksi. Eli kokemusta ja palkintolelua rikkaampana saatiin ylpeänä poistua kehästä

Sunnuntaina oli Nemon vuoro päästä esiintymään, mutta agilityn muodossa. Kisat oli Hiiden Haukkujen järjestämät ja tuomarina toimi Henri Luomala. Nemo osallistui kahteen starttiin: hyppy- ja agiradalle. Hyppyrata meni omasta mielestäni oikein hyvin. Ihan parasta vauhtiaan nemo ei edennyt, mutta tasaisen varmasti. Suoran putken jälkeisellä hypyllä meinasin itse kämmätä, kun kutsuin Nemoa "tässä" ennen hyppyä (Hypyltä siis käännyttiin takaisin putkeen mistä oltiin tultukkin). No käskyyn oikein reagoiden Nemo kääntyi enne hyppyä mua kohti, mutta sain tilanteen kuitenkin pelastettua ja ohjattua Nemon hypylle...mä olin aikas varma että tästä tulisi vitonen.

No toinen rata olikin sitten melkoista pyöritystä. Mulla oli radalle mentäessä ihan sellainen olo etten muista rataa Muistin kuitenkin ja Nemo suoritti radan tosi hyvin ja tarkasti. Itse tällä radalla mokasin toiseks ekan hypyn, jolle käänsin vartalosuuntani liian nopeasti ja Nemo kiersi sen, aivan oikein, takaa. Just ennen rataa taisikin olla Nemon kasvattajan, Kristan, kanssa puhetta siitä kuinka herkkiä sekä äiti (Fanny) että poika (Nemo) ovat lukemaan vartalon liikettä. No tästä siis hylly, mutta otin kuitenkin radan kisanomaisesti loppuun. Loppurata oli puhdas ja kontakteillekin Nemo pysähtyi mallikkaasti (mä myös pidin sitä niillä aika kauan).

Ratojen jälkeen käytiin jäähdyttelulenkilla Kristan ja Fanny-äipän kanssa. Viimeisenä hain kilpailukirjan ja mitä ihmettä...täällähän on joku uusi merkintä! Meidän hypärin suoritus olikin ollut nolla eikä mikään vitonen! Huisia! Mä kun ajattelin et siitä hypyltä ois tullu kielto. No hyvä näin, sijoitus oli seitsemäs, mutta mähän sanoinkin tossa jo et Nemon vauhti ei ollut paras mahdollinen...Eka nolla kolmosista saavutettu siis Nemon kolmannessa kolmosluokan startissa! JEEE!

Sunnuntai iltana suuntasin vielä ratsastamaan uudella suomenhevosystävälläni Milo Mainiolla. Ilta oli ihan tyyni ja reilun tunnin mittainen kävelumaasto oli ihanan rentouttavaa...olipa kiva päivä....niin ja kaiken tietysti kruunaa....SUOMI VOITTI JÄÄKIEKON MM KULTAA!