Niin, mitäs meille kuuluu...kiitos oikein hyvää.

Viime sunnuntaina Nemo kisasi ensimmäisen kerran agilityn kuninkuusluokassa.  Ensimmäisellä radalla tuomarina toimi Anne Viitanen, toisella Kari Jalonen. Tuloksena oli hyl ja vitonen. Eka rata oli mielestäni melko haastava, ja rimatkin siinä oli 45:ssa. Alkurata meni meillä ihan ok, mutta sitten itse sössin yhden valssin ja Nemo kerkesi karata selän takana häämöttävään ansaesteeseen, mikä sattui vielä olemaan Nemon lemppari, eli puomi. No ei se mitään, jatkoin rataa kisanomaisesti ja lopetin A:lle koska halusin palauttaa Nemon kontaktille, josta se varasti liian aikaisin. B-rata oli enemmän meidänlainen ja tuomaristakin tykkäsin paljon enmmän. Pussia on viimeksi otettu, öööö, varmaan joskus keväällä ja se koitui meidän kohtaloksi. Pussi oli musta ja mä en tajuunnut vissiin kannustaa ekalla kerralla riittävästi ja Nemo tuli pois. No tästä siis se vitonen ja vähän meni tämän takia yliajallekkin. Muuten olin kyllä rataan tosi tyytyväinen. Ihan parasta vauhtiaan Nemo ei kyllä mennyt, johtunee ehkä pohjasta ja ratojen lyhyestä väliajasta. Radathan pyöri siis kokoajan yhtä aikaa ja juuri kun oli A-radalta tullut ja kävelyttänyt koiran saikin mennä jo B-radan tutustumiseen. Vähän turhan hektistä mielestäni, ei kereenyt nauttia muusta kisatunnelmasta ollenkaan, saati katsella muiden suorituksia tai vaihtaa kuulumisia.

Maanantaina olikin sitten omat aksatreenit, minne Ansku oli tuonut kivan pätkän. Vähän oli mulla aivot tosin jumissa, kun eka työpäivä uudessa työpaikassa oli ollut niin tiedontäyteinen. Pojillehan siis koitti nyt ankeat ajat ja normaali arki kun joutuvat olemaan 7,5h per päivä keskenään (ja sen kyllä huomaa, virtaa rittää). Mutta siis takaisin treeneihin. Rata oli seuraavanlainen

nyt laitettiin muuten kisoista viisastuneina hypytkin 45:teen 

Maanantaina vaihtui myös Nemon ruokavalio, edellisviikkoisen fysioterapeutti Tanja Kotin käsittelyn seurauksena. Tanja siis oli sitä mieltä, että Nemoon kertyy ruuassa olevan viljan vuoksi kuonaa vartaloon, joka sitten taas sitoo sisäelimiä joka taas aiheuttaa virheasentoja ja vääränlaista liikkumista. Mitään ihan katasrofaalisia jumeja ei muuten ollut, mutta tosiaan tuota ruokaa suositteli ehdottomasti vaihtaamaan viljattomaan. Ja nyt sitten vaihdettiin, pitkän harkinnan jälkeen merkiksi tuli ACANA. Nyt odotellaan sitten toimiiko toivotunlaisesti. Myös syvien lihasten jumppaohjelma saatiin Tanjalta joka toinen päivä toteutettavaksi.

Myös tokorintamaa on nyt herätelty eloon ja käytiin pitkästä aikaa myös kimppatreeneissä. Oli tosi kivaa ja olin ihan yllättynyt, että Nemo toimi niinkin hyvin. Nyt yritän ainakin kerran viikossa jatkossakin ehtiä näihin kimppatreeneihin. Kiitos kaikille mukana olleille...ehkä se motivaatio tästä nousee. Myös Milou pääsi kimppatreeneihin, mutta sen kanssa keskityin lähinnä vain leikkimiseen. Muutoma keskittymisharjoituskin tehtiin ja äärettömän hienosti tuo pikkujätkä kyllä toimii. 

Kotitreeneissä on nyt jatkettu meidän pikku temppukoulua ja nyt olen jo useamman viikon pitänyt kalenteri päivittäisista harjoituksista ja koittanut vähintään joka toinen päivä treenata jotain. Myös tokoa on treenattu kotona sisällä ja seuraaminen on Nemolla selvästi tämän seurauksena kyllä parantunut. Sisällä kun ei pysty tekemään pitkiä pätkiä, vaan paljon käännäksia, muutoa askeleita ja nopeita palkkausvälejä. Eli ei ole hukkaan mennyt, vaikka vähän onkin oltu hienopieruja eikä olla haluttu aina mennä ulos treenaamaan. Myös kaukoja on tehty paljon sisällä.

Milou on nyt opetellut mm. sivulle tuloa, katsekontaktia, istumista, maahanmenoa, astia päällä seisomista ja siinä pyörimistä, peruuttamista, jalkojen välissä siksakkia yms.... Myös agilityä Milou on päässyt vähän tekemään ja nyt on treenattu irtoamista hypylle ja putkeen, sivuttaisirtoamista, putkea kaarella (tätä ei muuten tarvinnu hirveesti harjoitella,  kun yks päivä kun oltiin itsenäisesti treenaamassa Lempäällän best in areenalla, juoksi Milou suoraan itse radalle päästyään ekaa kertaa MUSTAAN mutkaputkeen) ja ohjauksista sylkkäriä ja poispäin käännöstä. Myös puomin alastulokontaktin asentoa ollaan treenattu. Tulispa jo kevät niin päästäisiin omalle kentälle vaikka joka päivä...

Näyttelyharjoituksetkin on nyt aloitettu molempien kanssa. Päädyin siihen, että opetan Milou'lle näyttelyseisonnan yms. sheippaamalla, ns. Geraldin opeilla, niin  kuin  Ansku tässä yksi päivä meitä neuvoi.  Samalla päätin aloittaa myös Nemon näyttelytreenin ihan alusta uudelleen samalla tavalla. Katsotaan mitä tapahtuu

Siinä ne kait tärkeimmät kuulumiset. Miloun toinen rokotusaika olisi ensi viikolla niin nähdään miten paino on kehittynyt. viimeksihän 12 vk iässä painoa oli 3100g. Myös säkökorkeus tarttis joku päivä koittaa mitata. Ainiin, se piti vielö kertoa, että nyt on Milou'kin ilmoitettu ensimmäiseen ohjattuun koulutukseensa. Turun shelttikerho järjestää agilitypäivän 9.4, jossa kouluttajana Mirva Komulainen. Sekä Nemo, että Milou on ilmoitettu omaan ryhmään