Vuodatus on ollut poissa toiminnasta/toiminut huonosti, eikä vieläkään oikein kaikki pelitä. Usempi viikko on siis sen takia jäänyt päivittelemättä. Viime aikoina on treenirintamalle kuulunut seuraavaa:

Milou:
Pari viikkoa on mennyt huilatessa ja kisasuunnitelmat meni ihan uusiksi kun Pikku Milou toheloi niin, että neljä ylähammasta heilui. Vethaussissa käytiin tutkimuksissa ja purukaluston kuvauksissa,  lääkäri totesi hampaiden kiinnistyskudoksen vioittuneen ja hoidoksi kipulääke, pureskelukielto, lelukielto ja sitä myöden treenikielto (milläs treenaat kun ei voi palkata?). Parit jo ilmoittaudut ja usemmat suunitellut kisat siis jäivät välistä...varsinkin kun päälle vielä 28 pv varoaika. No mitäs tuosta, kisoja tulee uusia, pääasia että pikkumies tulee kuntoon. Ja onneksi nyt näyttää sitlä, että hoito on tehonnut ja hampaat kiinnittyneet takaisin.Ainakaan vielä ei ole takapakkia huomattavissa. Maanantaina treenattiin ensimmäistä kertaa Lotan agilityssä Miloun kanssa. Ajattelin, että tyyppi on varmaan ihan pommi, mutta yllättävän hienosti se äärettömästä innostuksesta huolimatta jaksoi tehdä hommia ajatuksella.  Kotiläksyksi saatiin pitkät, pimeät putkikulmat (outoa, Milou kun mun mielestä hakee putket niin äärettömän hyvin, mut nyt mennä paukautteli pimeästä, tosin mustasta, putkensuusta aina vaan ohi).Tiistaina sitten treenasin ekaa kertaa kotipihalla tokoa, ja voi elämä, mutta Milou oli riemuissaan. Muutomia huolimattomuusvirheitä tuli liian innokkuuden takia, mutta olipa ihanan nähdä kuinka toinen oli niin riemuissaan, että pääsi treenaamaan TOKOA! Noutokapulalle Milou syöksyi kuin se olisi ollut maailman suurin herkkuluu, luoksetulos stoppi oli veitsenterävä ja jäävissä ei hievahtanutkaan. Ihana Milou

Nemo:

Nemon kanssa ollaan treenattu tokon voittajaluokkaa ahkerasta ja vaikeatkin liikkeet alkavat jo sujua. Tai no yksi kerraan alkavat. Yleensä edellisenä päivänä joku liike onnistuu puhtaasti heti ja toisena tuntuu että ollanko me koskaan tätä tehtykään. Mutta eiköhän me joku päivä onnistuta kaikissakin kerralla. Murheenkryyni metallinouto onnistuu jo hyvin, mitä nyt pientä hampaiden kalistusta metallia vasten välillä kuulee. Tunnari menee vaihtelevasti hyvin, joskus ei. Yhtenä ongelmana on vielä se tikun pureminen...mitäköhän sille tekis? Ruutu löytyy joka toinen kerta. Luoksetulos pysäytykset on varmaan tällä hetkellä ne eniten huonot osuudet. Kun matka pitenee, Nemon pysähdykset venyy. Nyt olen palannut takaisin lyhyelle matkalle, puunkiertojen kautta vautia hakien ja aina palkkamalla heti taa. Jotta taas Nemon päähän iskostuis, että pysähdys pitää olla terävä. Agilityssä Nemo pääsi viime torstaina Jaakkolan Tiinan koulutukseen johon Milou ei sairausloman takia päässytkään. Oli kyllä tosi mukava kouluttaja ja kiva rata. Tiina painotti erityisesti sitä, että luottaa koiraan ohjauksissa ja uskaltaa ottaa riskejä. Nemon kanssa tehtiin varmaan nopeinpia ratoja ikinä kun tein paljon sokkareita ja olin alta pois. Tuli muuten taas huomattua sekin, että Nemo on hiiren hiljaa jos mä en ole sen tiellä. Eli silloin keskittyy täysillä juoksemaan kovaa mua kiinni, eikä tarvii komentaa että "pois alta äippä !".  Nemo myös jaksoi leikkiä mun kanssa koko koulutksen ajan...huippua! Maanantaina myös Nemo pääsi Lotan koulutukseen ja melkoisesta sik sak radasta suoriutui oikein hyvin. Mun täytyy itse vaan kinnittää todella paljon huomiota omiin ohjauslinjoihin.