Eilen oltiin pitkästä aikaa koko porukalla agilitytreeneissä...ja sen kyllä huomas. Voi luoja muttä tuo Tytöntyllerö otti kyllä kaiken ilon irti, eikä meinannut pysyä housuissaan. Vauhti oli aika moista, ohjattavuus vähän niin ja näin, mutta pääasia että oli kivaa.

Johanna toimi taas ratamestarina, ja muistaakseni kysessä oli joku B maajoukkue rata. Vauhti toisiaan oli Pipsalla kohdallaan, ja ratakin meni yllättävän puhtaasti ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella sama pätkä otettiin toiseen suuntaan, ja kun radalla oli putki-puomi hässäkkä, eli putki meni puomin alta ja alkoi ihan puomin päästä...niin arvasihan sen että meidän puomihullu valitsee väkisin aina puomin, eikä suonkaan pukea niinkuin oli tarkoitus. No sitä yhtä kohtaa hiottiin ja hiottiin sitten melko monta kertaa...ja onnistuihan se sitten loppuviimeks... parasta koko treenissä oli kuitenkin nähdä se suunnaton riemu mikä Pipsalla oli. Maneesin ovellakin joka kerta laitettiin jarrut lukkkoon, että ”minähän en tältä pois lähde”  voi tuota meidän rouvaa.

Treeneissä oli tietysti myös Nemsku mukana. Nemon kanssa otettiin putkea, puomia ja keppejä... kyllä siitä vielä agilitykoira tulee...kevättä odotellessa....