Nyt se on ohi! Nimittäin se huisin jännittävä ensimmäinen virallinen agilitystartti Milou'n kanssa. Ja eikä ollenkaan hullummilla tuloksilla. 

Tämä eka starttihan siis tapahtui keskiviikkona Kukkian Haukkujen kisoissa Luopioisissa. Tuomarina toimi Johanna Wuthrich. Ihan  ensimmäisenä oli vuorossa mittaus, jota vähän jännitin. Siinä kun tulee taas se pakottava, koiralle epämielyttävä tilanne vieraan ihmisen kanssa, ja vielä epäilyttävä mittatikkukin sohii ympärillä. Sanoin tuomarille heti  että Milou on vähän arka, ja tuomari käsittelikin sitä todella hyvin. Mittatikun kanssa ei kauaa heiluttu kun kuitenkin selvä medi. Huh, nyt sekin ohi ja voidaan keskittyä oleelliseen 

Kisoista Ensimmäisenä oli agirata ja sen jälkeen hypäri. Molemmat radat oli suoraviivaisia ja eteneviä, hypärillä tais olla ainoana "pakollisena" ohjauksena yksi valssi. No siis meillehän tälläiset radat on oikeastaan aika vaikeita kun Milou niin nopea, enkä saa ohjauksilla tavallaan välillä hallintaan. Agilityrata meni todella hienosti. Pyrin ohjaamaan melko kaukaa ja sillä tavalla pysymään Miloun mukana. Kontaktit Milou otti ihan superhyvin, niihin olen ihan älyttömän tyytyväinen, varsinkin kun en itse ollut mitenkään niitä vieressä varmistamassa. Tuli täysiä, pysähtyi nätisti oikeaan paikkaan ja lähti vapautuskäskyllä. Kepeille annoin myös tilaa sivuttaisuunnassa ja annoin hakea kepit itsenäisesti eli jättäydyin vähän taa. Kepitkin meni mieleetömän hienosti. Hyvällä temmolla loppuun saakka  Ainoa moka sattui keinulla (Johon olin kiinnittänyt huomiota jo ennen kisan alkua ja pyytänyt tuomaria katsomaan painotuksen. Keinu nimittäin nousi pystyyn pelkästä tuulen vaikutuksesta ja siinä oli jotain ihme mustekalavirityksiä. Tuomari oli samaa mieltä, että keinu saattaisi olla liian kevyt ja koittivat mehupullon kanssa sitä painotusta tarkistaa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. No tuomari sitten totesi, että olisi ns. forse major -tilanne jos keinu olisi pystyssä kun sinne pitäisi mennä ja kilpailija saisi suorittaa radan uudelleen. Muuten ok, mutta jos keinu ei ole sääntöjen mukainen, eikä se pitäisi ottaa radalta pois ?!? Muuten tykkäsin kovasti tuomarista, mutta tässä kohtaa kyllä petyin. Kaiken lisäksi keinun alasmenovauhtia hidastettiin mustekaloilla, jotka oli pingotettu keinun jalasta nousupintaan ja jotka siis sattaivat kimmahtaa auki koska vaan. Ennen kaikkea omasta mielestäni pitäisi kiinnittää huomita esteiden turvallisuuteen, kukaan ei halua rikkoa koiraansa. Omassa seurassani esteisiin on kiinnitetty todella paljon viime aikoina huomiota ja siitä olen kyllä todella kiitollinen ja ylpeäkin. Me esimerkillämme voimme osoittaa, että kyllä pienikin seura pystyy panostamaan turvallisiin esteisiin ja niihin pitää panostaa. Eli tekosyyksi huonon keinun käyttöön kisoissa ei mielestäni riitä pienen seuran resurssit!) No Niin se siitä. Pakko vähän vuodattaa. Ja siis tuolla keinullahan tuli lentokeinuja todella monta. Kuten meillekkin. Milou'n olen opettanut keinulle niin, että juoksee täysillä päähän, himmaa vauhtia "seis" käskyllä ja jatkaa matkaa. En siis ole vaatinut 2-on-offia koska pienillä koirilla keinu usein ponnahtaa takaisin mahaan jos koiran pysäyttää alastulolle eikä se varmasti tunnu kivalta.  Nyt kisoissa Milou juoksi hienosti loppuun asti, himmasi vauhtia käskystä, mutta ei sitten ilmeisesti riittävästi koska keinu oli noin 15 senttiä ilmassa vielä kun Milou tuli siltä alas No spekulointia kaikki, kun videota ei ole, mutta toki mietityttää että johtuiko tämä nippanappa lentokeinu huonosta keinusta? Milou'han on siis kyllä aiemminkin kerran tai kaksi tehnyt oikein lennokkaan lentokeinun treeneissä, mutta silloin ei ole edes himmannut. Nyt kuitenkin himmasi käskystä oikein... No mutta sellaista tämä on. Ei se mitään haittaa, eikä pidä ottaa liian vakavasti, mutta tokihan kaikki tälläinen mietityttää. No tulos oli kuitenkin sen verran hyvä, eikä nollia medeissä tullut, niin Milou voitti luokkansa. Ihanneaika oli 54 sekuntia, Miloun aika 37,53 eli -16,47. Tuloksia kun katselin kisapaikalla niin taisi muuten olla kaikkien säkäluokkien kolmanneksi tai neljänneksi nopein aika (tuloksia ei löydy vielä netistä, niin en ole voinut varmistaa)

Hypäri oli pelkkää juoksua. Ja siinähän mä en Miloulle pärjää.  Moka sattui putkella jossa olisi pitänyt viedä kaumpaan päähän. Ennen  putkea oli rengas, jossa en uskalla vielä ottaa kauheasti etäisyyttä, joten jouduin varmistamaan sen, ja sen takia jäin jälkeen ja koska putki oli 90 astetta oikealla, enkä ehtinyt peittämään aiempaa päätä, vedin oman kropan liikkeellä Milou'n alempaan päähän. Muuten loppurata mene taas hyvin ja kepitkin jällleen puhtaasti.

Vaikka kisakirjaan olisi merkintä nollasta ollut toki kiva saada, niin ei voi näitten kisojen jälkeen olla kuin tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa ja innostus senkun kasvoi vaan taas.  Milou on kisapaikalla niin ihanan oma itsensä. Leikkii, riekkuu ja pitää itsestään meteliä. Välillä toki raskasta, mutta pääasiassa, että ei mene lukkoon tai keskity liiaksi toisiin koiriin tai jännitä vierasta ympäristöä. 

Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Milou!