Viikko sitten lauantaina otettiin aamuvarhaisesta nokka kohti Janakkalaa ja 1- ja 2-luokkien agilitykisoja. Tuomarina toimi Henri Luomala. Olin ilmoittanut Milou’ n kahteen agilitystarttiin. Radoista en kauheasti muista (kontaktit otti hyvin, sen muistan, myös keinun), johtuuko sitten siitä, että kirjoitan tätä viikko kisojen jälkeen vai siitä kuinka järkyttynyt, iloinen ja mykistynyt olin tuloksista. Milou nimittäin sai ensimmäiseltä radalta nollan ajalla -11,46 (nopeus 4,10) sijoituksella 2./8 ja toiselta radalta toisen nollan ajalla -13,28 (nopeus 4,31) jolla myöskin VOITTO ! Päivän saldona siis tuplanolla, nollavoitto ja SERT ! Pikku Milou siirtyi siis 2- luokkaan! Hupsis.

Seuraavassa muutoma kuva C Anne Murtola

Perjantaina treenailtiin jälleen Vuorelan Lotan opissa. Koirat oli jälleen taitavia, mutta ohjaaja oli solmussa. On se jännä, että kun on jonkun ohjauksen tottunut tekemän tietyllä tapaa, niin sen muuttaminen on hirmu vaikeeta. Aina vaan puskee vanha tapa läpi. reeniä, reeniä....


Tänä viikonloppuna olikin sitten Nemon vuoro näyttää taitonsa. Vuorossa oli nimittäin Etelä-Hämeen Piirinmestaruuskilpailut Riihimäellä.  Aamulla kuuntelin sängystä että ”sataa, sataa ropisee…..Voi *ittu ! ja se sadehan jatkui sitten kooooookoooo päivän. Ihanaa.

Sydänkohtaus meinasi tulla heti alussa kun kuuluttaja kuulutti meidät lähtemään ensin väärässä kohtaa ”valmistautuu Nemo”…mitä hittoa…äkkiä sadekamat ja sappaat vaihtoon, koira autosta, juoksujalkaa kentälle ja oho, ei meillä ollutkaan mikään kiire, kuuluttaja sohlasi  No takaisin autolle ja uusi lähtö  Agilityradalta meillä harmittavasti tippui kolmanneksi viimeinen rima. Oma moka, ohjasin kulmahypylle liian tiukasti. Hyppyrata oli profiililtaan mielestäni haastavampi kuin agilityrata, ja vaati enemmän tekniikkaa. Siltä me kuitenkin onnistuttiin saamaan nolla. Piirinmestaruus yhteistuloksessa oltiin tällä suorituksella kuudensia ! Ei huono!

Jäljellä oli vielä Joukkuepiirinmestaruustaisto. Meillä oli melkoisen timmi joukke, johon kuului minä  ja Annariina, mun pojat ja Fyra, sekä Anskulle vielä lainakoira Rokka, joka parahiksi sairastui ennen kisoja ja jäi pois…eli kolmella koiralla mentiin. Ennen joukkuekisan alkamista oli kuitenkin vielä odotettava maksien yksilökilpailut ja ylimääräistä aikaa oli peräti pari tuntia. Päätettiinkin suunnata hiomaan kisataktiikkaa läheiselle ABC:lle. Kumpparit jalassa Heselle vetämämään pekoniateria ja sen päälle kermamunkit niin kyllä taas jaksaa. Mahdettiin me olla aika näky leireinemme 

Joukkueradalle ensimmäisenä lähti Milou. Okseria ei olla koskaan treenattu (treenilistalle) ja se koitui meidän kohtaloksi. Siitä vitonen, muuten puhdas suoritus. Seuraavana lähtijänä oli Nemo, jonka vein kepeille vähän huolimattomasti ja meni tokasta välistä sisään. Siitä vitonen. Ankkurina lähti (jo yksilöpiirinmestaruuden saavuttanut) Fyra, joka rautaisella ammattitaidolla taisteli meille nopean nolla-ajan. Ja tittididii…Etelä-hämeen joukkeupiirinmestaruuskilpailun pronssimitalistit esittäytyvät 

Pitkä päivä ja vielä pidempi siitä meinasi tulla, ellei joku ystävällinen olisi jäänyt pitämään meille portteja auki.  jäähdyttelylenkiltä tullessamme ei nimittäin näkynyt ketään missään. Yksi auto odotteli meitä portilla. Missäköhän välissä ne muut jäähdytteli koiransa? Muutenkin koko kisojen ajan ihmettelin sitä kuinka suurella osalla oli vaatteet ja koirat aivan puhtaita, kun meillä puolestaan Anskun kanssa oli kurakamat päällä ja kaikki märkänä. Missä on se maanalainen lenkkeilyputki, kukaan ei meille kertonut…vai eikö porukka oikeasti lämmittele ja jäähdyttele koiriaan ennen, välissä ja jälkeen ?

Sadetta lukuun ottamatta mukava päivä hyvässä seurassa. Kiitos mahtaville joukkeutovereille (Ja onnittelut piirinmestaruudesta vielä kerran! ). Ensi vuonna mennään hakemaan vielä se joukkuekultakin !