Mä oon lukenut Kaisan blogia ja ajattelin, että hei miks mäkin en joskus kirjottais tänne ihan itse. No tässä tulee mun eka blogikirjoitus:

Sunnuntaina Mä olin mun ystävien kanssa lenkillä Elonkierrossa. Siis niitten tyttöjen, joilla on parta (Bella, Duo ja Fyra)...aika hassua muuten että tytöillä on parta, hih... ja sit mukana oli se hurja leijonakoira Lucas. Niin ja tietty oli siellä myös Nemo...mut se nyt on aina.  Alkumatkasta me mentiin ihan suht rauhassa. Piti haistella mestat ja tutkia kuka muu siellä on käyny....Lucas on jo vanha ja viisas, joten mä seurasin sitä...haistelin kaikki paikat mitkä sekin... kyllä Lucas tietää mistä kannattaa haistella.

Nemo on sanonu mulle, että Fyra on sen tyttöystävä ...

Mut kyllä Fyra tykkää mustakin...tai ainakin sen kanssa on super kivaa leikkiä. Fyra jouksee tosi kovaa. Bella ja Duo on nekin ihan ok, mut Fyra on paras. Bella on aikamoinen tiukkis ja Duo luulee olevansa joku rouva ylijohtaja. Ne ei halua leikkiä, mut ei ne oikein haluais että me muutkaan leikitään. Omituista pomotusta!

Välillä piti pysähtyä poseeraamaan...Nemo aina luulee, että sitä kuvataan...mutta kattokaa vaikka, kukas onkaan etualalla...häh?

Sit Fyra sai sellaisen Simo Siilin...Mä yritin eka varastaa sen, mut Fyra ei ollutkaan ihan niin helppo nakki ku Nemo...

Ja sitten....oi mua alkaa heti hymyilyttään kun mietinkin...sitten me huomattiin vieressä  sellainen pelto...ja sitten me juostiin ja juostiin ja juostiin...kaikki yhdessä. Heinikko oli aika pitkää ja märkää, mut se ei meitä haitannu...oli ihan sikana kivaa!

Me vedettiin ihan täysii ! Tosin itku pitkästä ilosta, Lucas satutti tassunsa kun me riehuttiin ja siilikin hukkui heinikkoon. Ehkä se halusi olla villi ja vapaa? Lucas lenkutti loppumatkan kolmella tassulla, mut mä mietin että mahtoikohan se tehdä sen tahallaan....Sai meinaan sylikyydin takaisin autolle (aikamoinen mammanpoika).

Matkalla autolle Duo kiipesi sellaiseen mökkiin. Mikä lie olikaan. Äitit koitti huudella, et sinne ei sais mennä, mut mäpä menin silti ja Nemo meni kans. Me ei oikein oltu kuulolla No ei aina kai tarvii olla...äitit on joskus niin ylisuojelevaisia. Sikojakin mä oisin halunnu mennä lättiin katsomaan, mut eipä äiti antanut lupaa siihenkään...tällä kertaa mä uskoin...ajattelin et ei tuu si sanomista.

Oli kyllä kiva retki. Toivottavasti Lucaksen jalkakaan ei oo enään kipee. Jos on niin pikaisia paranemisterkkuja Lucakselle...ja kaikille muille muuten vaan terkkuja. Mennään pian uudestaan.

: MILOU