Lauantaina meillä oli tokon täyteinen päivä kun Lentsu tuli Forssaan meitä pussikoiralaisia kouluttamaan.

Ensin aamupäivällä oli ALO/AVO -ryhmän nelituntinen ryhmä, jossa minulla Milou ja sen jälkeen VOI/EVL-ryhmä jossa Nemo.

Vuorotellen käytiin jokainen treenaamassa omavalintaisia liikkeitä ja tosi paljon ehdittiin kyllä treenata:

Miloun kanssa tehtiin ensimmäisenä liikkeenä seuraamista. Ongelmiksi kerroin sivuttaisirtoamisen pitkissä seuraamisissa ja käännökset, varsinkin täyskäännös. No tänäänhän Milou tietenkin esitti ihan huippuhyvää seuraamista, eikä ongelmia tullut esille. Päinvastoin Lentsu kehui, että seuraaminen on opetettu hyvin ja se on hienoa katseltavaa. Itselle sain vielä vinkiksi, muistaa paremmin pään kääntämisen ennen käännöksiä. Miloulle tärkeää, että tietää jo ennen käännöstä mitä on tapoahtumassa (=vilkku päälle ). Täyskäännöksiä olen treenannut Milou'lla molempiin suuntiin ja päätynyt siihen että vasemmalle tulee parempi käännös, kun oikealle kääntyessä irtoaa helposti. Tästä Lentsu oli kuitenkin eri mieltä. Kun vaan muistan kääntään päätä täyskännöksessä oikealle kaksi kertaa niin Milou seuraa hienosti. Ja monelle koiralle ei kuulemma tule noin hienosti kiire löytää takaisin oikealle seuraamispaikalle kuin Milou'lla.

Lentsun kanssa keskustelin myös ongelmastani koepalkkauksen kanssa. Suullisesta kehusta Milou innostuu ja alkaa haukkumaan....mutta jos en kehu tai kahun vaimeasti, ei homma kiinnosta. Lentsu keksi ratkaisuksi pienen temputtamisen liikkeinen välillä. Pyöräytän Milou'ta ja kehun laimeasti. Ei kiljahduksia! Tällä tavalla Milou ei haukkunut. Nyt täytyy vaan liittää tuo koepalkkaus treeneihin, että oppii että pyörähdys=kehu.

Paikallamakuussa Milou ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Lentsu neuvoikin, että kun tuomari kysyy, että ollaanko valmiita niin siinä kohtaa ottaa kontaktin ja varmistaa sillä tavoin, että Milou on kuulolla.

Viimeisenä liikkenä otin Miloun kanssa hyppyä/noutoa. Hypyssä ongelma on hypyn vinous. Nyt alokkaassahan se ei haittaa, mutta avoimessa voi koitua ongelmaksi kun Miloun pitäisi hypätä este vielä takaisin. Tähän Lentsu otti avuksi noutokapulan. Nyt treenataan siis myös hyppynoutoja, jolla pitäisi ylipäätään koko hypyn suoruus parantua. Itse noutoa otettiin seuraavaksi. Siinä Miloulla ongelmana istuminen kapulan kanssa. Tehtiin montaa erilaista treeniä, millä yritettiin tavallaan huijata Milou istumaan kapula suussa. Milouhan osaa jo noutaa, tuoda, ja pitää kapulaa, mutta kapulan tuominen sivulle ja sen kanssa istuminen on kauhean vaikeaa (kuten kuulemma tosi monelle koiralle). 

Iltapäivällä oli Nemon vuoro. Pureuduttiin oikein toden teolla Nemon ongelmiin voittaja-luokan liikkeiden kanssa....ja niitähän piisaa.

Ensimmäisenä treenasin ruutua. Kotiläksyksi saatiin pelkkää ruudun hakemista, niin että naksulla palkataan kun Nemo osaa etsiä ruudun katsellaan, sekä ruutuun menoa niin, että käydään näyttämässä paikka ja sitten lähetään ruutuun. Ruudussa ei ole leluja, alustoja tms. vaan Nemon pitää itse työskennellä ja etsiä paikka. Ruudussa ei myöskään sanota pysäytyskäskyä.

Seuraavaksi tehtiin tunnaria, jonka olen ajatellut olevan Nemolle ihan toivoton liike.  Lentsun opeilla saatiin kuitenkin yllättävän nopeaa edistymistä tapahtumaan ihan yhden treenikeran aikana. Tästä jatketaan kotona.

Luoksetulon pysähdys on taas Nemolla alkanut valua ja siihen kysyin vinkkejä...taas kerran. Pysähdystä treenattiiin kierroilla, joissa saatiin riittävä vauhti. Käskysana myös vauhdettiin käsimerkikiksi, niin että nyt käsky onkin käden heittoliike alakautta (niin että nami lentää....kokeessa ei tietenkään lennä). Nemollahan on aiemmin ollut käsimerkki yläkautta, niin että pallo lentää...mutta se lakkasi toimimasta ja sitten vaihdettiin suulliseen käskyyn...mutta nyt ei oikein hyvin toimi enää sekään. Nyt täytyykin sitten miettiä että teenkö keskiviikon kokeessa pysytyksen kolmen päivän treenin jälkeen uudella tavalla vai käytänkö vielä vanhaa...äääh.

Viimeiseksi treenattiin metallia...meidän murheenkryyni. Nemohan on tähän asti treenannut metallin pitämistä naksulla ja se jo jotenkuten onnistuu. Edelleenkään ei kuitenkaan ota ällöä metallikapulaa maasta....leikkimällä Lentsu kuitenkin sai Nemon muutoman kerran vähän nostamaan kapulaa maasta...ja kuulemma kaukana ei ole että toisi sen. Halu kuitenkin on kova ja yritystä löytyy. Joten tätä vaan treenaamaan kotona.

Oli kyllä ihan huippupäivä ja todellakin sai rahoilleen vastinetta. Tuli jotenkin Nemonkin kanssa levollinen mieli siitä että tuo voittajaluokka on ihan saavutettavissa vaikka olin jo vähän menettänyt toivoni. Nyt taas tietää miten jatketaan eteenpäin. Kiitos Johanna kun järjestit tämänkin !