Eilen oli taas pojilla Vuorelan Lotan agilitykoulutus. Lotta on kyllä niin hyvä kouluttaja. Lotta oli suunnitellut meille kivan 28 esteen radan, jonka ensivaikutelma oli, että apua, mutta joka loppujen lopuksi olikin aika sujuva, ei helppo, mutta siis tarkoitan että sellainen etenevä rata.

Ensin vuorossa oli Nemo. Juosta sain tosissani, että ehdin radalla oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Rytmityksen kanssa oli (taas, jälleen kerran) vähän ongelmia, mutta loppujen lopuksi suoriuduttiin radasta ihan kunnialla. Nemon kanssa vaan huomaa, että pitkiä treenejä tehdessä alkaa sillekkin väsy iskeä ja silloin keksittyminenkin herpaantuu. Sen kanssa täytyy vaan muistaa tehdä aina sopivissa pätkissä. Itsekkin olin kyllä ihan loppu jo Nemon treenin jälkeen. Nemon  (ja mun) plussat ja miinukset:

+pystyin irtoamaan kepeillä jo seuraavan esteen taa ja Nemo jäi pujottelemaan kepit itsenäisesti loppuun

+Putkesta putkeen kauko ohjaus toimi hyvin

+kontaktit

- Mun rytmitys takaaleikkauksissa (kotiläksy). Ei saa rynniä !

-keppien aloitus oikealta puolelta tökki kun tultiin 90 asteen kulmasta sisään. Ilmeisesti mun ohjauksesta johtuen veti toiseen väliin...auttoi kun kuvittelin yhden kepin lisää.

-viskileikkaus  myös kotiläksyksi. Nemo tekee jos mä muistan olla rynnimättä eteen ja päästän koiran edelle.

Onneksi välissä oli pieni huilitauko kun kaveri treenasi koiransa kanssa ja sitten oli Milou'n vuoro päästä radalle. Vaikka Nemo ja Milou on ihan erilaisia ohjata, niin jotenkin tuo  oma treenikierros taisi helpottaa mua,  koska Miloun kanssa rata tuntui paljon sujuvammalta. Osaksi väitän kyllä, että mun on Miloun kanssa ylipäätäänkin helpompi rytmittää omaa liikettä, koska Milou on sen verran etenevämpi kuin Nemo. Lotta myös sanoi, että on estehakuisempi. Miloun plussat ja miinukset:

+asenne

+teki  ihan superhyvät keinut joka kerta (= täysillä päähän, äkkijarrutus ja mennään). Viime aikoinahan Milou on vähän himmaillut keinun päähän tai vaihtoehtoisesti tullut lentokeinulla pari kertaa. Päähänjuoksutreenit ja käskysanan "seis" vahvistaminen on siis selvästi toiminut.

+kepit meni yhtä kertaa lukuunottamatta puhtaasti ja kovaa. Pystyin myös irtoamaan kepeillä eteenpäin ja Milou pujotteli loppuun (en uskaltanut ihan yhtä paljon kuin Nemon kanssa, mutta vähän). Milou on kyllä ihan älynopeesti sisäistäny noi kepit.

+poispäinkäännös kepeiltä ja keppien leijeröinti onnistui...tätä kuitenkin voisi treenata lisää, että tulisi varmuutta

-takaaleikkauksissa mun oma ohjaus pitää olla todella selkeä, ettei ehdi tehdä ylimääräsitä kieputusta esteen takana. kotiläksy.

-ohjautuminen A:lle. Ei voi vain roskasta, A ei ime.

-kontaktit välillä valui kun vauhtia oli sata lasissa. Ei varsinaisesti hypännyt kontakteilta, mutta juoksi läpi. Kotiläksyksi hämäys ohijuoksuja ja ohjauksien treenauksia kun Miloun kontaktilla.

Milou'n kanssa ei kyllä ole tuota väsymisongelmaa...siis Milou'lla, mullahan kyllä kunto meinaa loppua. Milou jaksaa tehdä toistoja toistojen perään, eikä merkkiäkään kyllästymisestä tai väsymisestä.

Mun omaksi kotiläksyksi tuli lisäksi valssin jälkeinen suunnanmuutos 180 astetta. Mä jään helposti sipsuttamaan ja tekemään turhia askeleita väärään suuntaan.

Oli kyllä hyvät treenit...tuli kyllä hyvä mieli. Agility on niin kivaa! Nemo nyt on aina pätevä (jos mä vaan olen),  ja Miloun kans on kyl niin siistiä treenata. Ihanaa kun voi nähdä oikein kuinka se edistyy hurjin askelin. Pelkästään jo sen asenne on niin huippu, että jo sillä pääsee pitkälle....vielä kun uskallettais vaan aloittaa