Tänään oltiin Nemon kanssa ihka ekaa kertaa pentunättelyssä Helsingissä...eka kerta näyttelyssa niin Nemolle kuin minullekkin.  Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki.

Shelttejä oli yhteensä kahdeksan kilpailijaa, joista uroksia Nemon lisäksi vain yksi, ja sekin vanhempien pentujen sarjassa. Oltiin siis Nemon kanssa kehässä alkuun ihan kaksin. Nemo oli tosi reipas ja sai kaikilta kehuja hyvästä esiintymisestään. Pikkumiestä ei jännittänytkään yhtään...mua sitten sitäkin enemmän  Saatiin punanen nauha ja kunniapalkinto :)arvostelussa luki seuraavaa:

Mukavan luonteinen. Tällä hetkellä neliömäisen ja ilmavan vaikutelman antava. Hyvä Ylälinja. Ilmeikäs pää. Eturinnan ja rintakehän tulee vielä kehittyä. Melko siro luusto. Hyvänlaatuinen karvapeite. Hyvä pitkä häntä. Sipsuttavat, melko lyhyet liikkeet. Esiintyy hyvin.

Parhaan uroksen tittelistä kisattiin sitten  sen vanhemman uroksen kanssa (Siniketun Velvet Touch). Kuukausi ikäeroa tekee näössä yllättävän paljon ja tällä uroksella oli jo turkkiakin ihan eri tavalla kuin Nemolla ja oli huomattavasti kehityksessä edellä. No kakkoseks jäätiin...mutta niinhän se kai yleensä meneekin, että se vanhempi sitten voiton vie kun on enemmän jo rodun näköä.

Päälimmäisenä näyttelystä mieleen jäi kuitenkin se, kuinka mun pieni mies oli niin älyttömän rohkee ja reipas. Siellä näki jos jonkun näköistä koiraa jotka menivät häntä koipien välissä ja omistajat saivat kiskoo perässään kun toisia niin kovasti pelotti, mutta ei meidän Nemoa. Paljon oli hälinää, kaikui, oli paljon erikokoisia ja näköisiä koiria ja paljon ihmisiä ja Nemsku oli ihan elementissään. Tutustui innoissaan ja ystävällisesti uusiin koiriin, mutta jaksoi myös keskittyä minun kanssa tekemiseen Mä oon niin ylpee susta Nemo!

Kiitos paljon Kristalle ja Sirpalle...niin ja Nuutille, mukavasta kisaseurasta. Ilman teitä oisin kyl ollu ihan hukassa siellä.

Nyt on väsynyt koira ja omistaja....taidetaan me kyllä mennä näyttelyyn vielä joskus toistekkin