Torstaina oli sitten se kauan odotettu pentutapaaminen. Aamulla auto käynnistyi kymmeneltä pihasta ja posotettiin Nemon kanssa kohti Nummelaa. Tunnin päästä oltiin perillä ja pihalla vastaan juoksikin jo Nemon sisko Netta. Itse hieman pelästyin, että mikäs koira se tuolta juoksee (rivitaloalueella kun oltiin, niin en talojen koirista tiennyt) mutta lähempää huomasin, että sehän olikin Nemon sisko Netta. Ja voi luoja kun se oli ISO! siis ei nyt mitenkään pahalla tavalla iso, mutta meidän pikku rääpäleeseen verrattuna ISO, TOOOOOSI ISO! viis senttiä oli varmaan korkeutta enemmän kuin Nemskulla ja pituutta saman verran.

 

Sisällä odotti sitten Fanny-äippä, Minni, Nette ja Lana.  Ensin nemo oli hieman eksyneen oloinen, mutta ei mennyt kauaakaan kun siskon kanssa painittiin jo hurjasti...ja vielä ja vieläkin...Minni koitti vähän toimia lapsenvahtina ja välillä taisi tehdä sen mieli myös osallistua leikkiin  Netteä ja Fannyä ei kakrujen leikit sen koommin kiinnostanut.

 

Leikkihetken jälkeen lähdettiin porukalla lenkille. Nuutti-vaavikin oli jo herännyt ja pääsi vaunuilemaan. Kuusi koiraa ja vaunut, mahdettiin me olla aika näky matkalla poikettiin paikallisessa Mustissa ja Mirrissä esittelemässä pentuja...Nemo olis niin halunnut maistella herkkuja,varinkin kun Fanny-äippä näytti mallia ja taisi vahongossa vohkia jonkun namipalan

 

Lenkin jälkeen oltiin kaikki väsyneitä ja levättiin hieman. Jopa pennut malttoivat käydä hetkeksi nukkumaan.On ne niin söpöjä kun ne nukkuu...

 

Lepohetken jälkeen Krista opetti meille trimmauksen saloja. Nemokin sai siistityt tassu- ja korvakarvat. Katsottiin myös hieman Nemon esittämistä...asentoa, seuraamista, hampaiden näyttö ja sen sellaista...iik...pentunäyttely lähestyy...

 

Illalla mentiin vielä paikalliselle agilitymaneesille katsomaan ja vähän koittamaankin. Netta tutustui ensikertaa agilityn saloihin ja Nemonkin kanssa otettiin vähän hyppyjä, putkea ja pussia ja kivaa oli. Nemo olisi niin kovasti tahtonut mennä jo isojen koirien joukkoon (maneesissa oli siis yhtäaikaa ryhmällä treenit). Nettakin suoriutui pikkutehtävistä agilitykoiramaisen mallikkaasti, mitä nyt vähän ihmetteli maneesin kovaa hälinää ja meteliä... josko kesällä päästäis sit jo kunnolla treenaamaan

 

”Agitrrenien” jälkeen oli aika minun ja Nemon suunnata kotia kohti. Rättiväsynyt koiranpoikanen nukkui onnellisena koko matkan...ja kuskiakin kyllä olisi nukuttanut...Oli kyllä mahtavan ihanan mukava päivä!

SUURI KIITOS KIVASTA PÄIVÄSTÄ KRISTALLE, JENNIKALLE, NETELLE, MINNILLE, LANALLE, FANNY-ÄIPÄLLE JA NETTA-SISKOLLE!!!

 

OLI HUISIN HAUSKAA, TOIVOTTAVASTI NÄHDÄÄN PIAN UUDESTAAN !!!!

 

kuvia tulossa pikapuoliin lisää...