Keskiviikon kokeen jälkeen torstaina aloin tutkia koekalenteria. Nemo olisi enää yhtä ykköstulosta vaille TK2 . Nemo on tehnyt viimeaikoina niin tasaisen varmaa suorittamista, että ajattelin että nyt olisi pikaisesti löydettävä avo koepaikka ennen kuin tämä kakku lässähtää (ja toisaalta, että pääsisi täysipainoisesti treenaamaan voittajaa varten). Löysin sitten unkarin paimenkoirien järjestämän tokokeen Loimaalta heti lauantaiksi ja siinäpä vielä luki että kokeessa tilaa. No äkkiä sähköpostia ja koepaikka tosiaan löytyi.

Torstain pidinkin sitten Nemolle totaalilepopäivän, että sai ladata akkuja. Perjantaina käytiin tekemässä muutama liike ja leikittiin ja höntsäiltiin.

Lauantaina oli sitten koe, jossa tuomarina toimi Tuija Sere (todella mukava tuomari. Tiukka, mutta reilu ja perustelee hyvin). Koe pidettiin Loimaalla Loimihaan ratsastuskeskuksessa, josta ei mielenkiintoisia tilanteita puuttunut. Alokasluokan aikana muunmoassa iso lemmikkisika vaelteli pitkin pihoja ja eksyi vaarallisen lähelle kehääkin...ja eikös yksi koira myös lähtenyt sikaa jahtaamaankin (ei siis ollut paikallamakuussa vaan pääsi omistajaltaan karkuun remmistä kehän laidalta). Sika parka, siellä se juoksi maha maata viistäen minkä kintuistaan pääsi (pääsi muuten yllättävän kovaa). Sille tuli varmaan viikon ulkoilut tehtyä. Tämän episodin ajaksi koe oli siis keskeytettynä, kunnes sika saatiin takaisin karsinaan.

Avoimen luokan aikana onneksi oli jo rauhallisempaa. Ainostaan tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että kehäsihteerin teltta meinasi lähteä lentoon...ja kyllä se sitten lopulta lähtikin, mutta onneksi vasta kehän jo loputtua.

Ennen avo-luokkaa toimihenkilöt pitivät taukoa, mistä ei oikein informoitu kovin hyvin, joten jouduin Nemoa pitämään kehän laidalla vähän turhan kauan (Auto oli sen verran kaukana, että sinne ei vounut enää lähteä). Nemolta alkoi jo savu nousta päästä ja kuumakin oli kun aurinko porotti. Onneksi edes tuuli. Lopulta kun päästiin kehään ja paikallamakuuseen niin Nemo oli jo niin kierroksilla, että vinkuin melkeinpä koko paikallamakuun. Eikä asiaa yhtään auttanut se, että myös kehässä ollut toinen koira piti oikeinkin kuuluvaa konserttia. Paikallamakuusta vinkumisen vuoksi 8,5.

Yksilösuorituksissa oltiin vuorossa ensimmäisenä ja se meni kokolailla ok. Nemo kävi edelleen kierroksilla ja jouduin aika paljon liikkeiden välillä silittelemään ja vähän ns. pitämään kiinni, ettei haukkuisi. Osasuoritusten arvosanat oli seuraavat(sulkeissa tuomarin kommentit):

• Paikalla makuu 8,5 (vinkui)
• seuraaminen 8 (muuten hyvä, mutta kerran keskittyminen herpaantui jolloin vähän jäi. Hyvin kuitenkin korjasi itse takaisin omalle paikalle)
• Maahanmeno seur. yht. 10 (ei korjattavaa)
• luoksetulo 8,5 (pysähdys voisi olla terävämpi)
• seisominen seur yht. 7,5 (muuten hyvä, mutta ei siirtynyt ensimmäisellä käskyllä seisomasta sivulle (Oho?!? eipä ole käynyt koskan ennen moista))
• Nouto 8,5 (vähän puree kapulaa)
• kaukot 9 (ei noussut ensimmäisellä istu- käskyllä ekassa nousussa (kaukojen aloitus pitkittyi kun liikkurilla ei ollut suoritustaulu valmiiksi haettuna, vaan haki sen vasta kun olin jo jättänyt koiran maahan, lisäksi suoritustaulu oli pahvinen mikä tuulen takia räpsähti aina kun sitä käännettiin..ja siitä säpsähti sitten Nemo...eli jos näiden häiriöiden jälkeen numero on ysi niin ei voi olla kuin tyytyväinen )
• estehyppy 9
• kokonaisvaikutus 8 (vähän haukkui ja likkeiden välissä jousuin pitelemään)

yhteispisteet 172 pistettä, 1. palkinto, luokkavoitto  ja TK2 !

Jee, me tehtiin se ! Nyt alkaa treenit voittaja-luokaa varten...loppukesällä/sykysyllä toivottavasti päästään korkkaamaan.

Milou pääsi Nemon suorituksen jälkeen tekemään oman "suorituksen" ja treenaamaan kehän laidalle. Hyvin sekin jo kykenee keskittymään vieraissa paikoissa, vieraiden koirien ympäröimänä. Työ tuottaa siis tulosta.