Sunnuntaina meillä oli Seppo Savikon agilitykoulutus Nemon kanssa. Radalla oli parisenkymmentä estettä ja paljon kinkkisiä paikkoja. Ohjauksista tuli ainakin treenattua jaakotusta, leijeröintiä, takaakiertoa ja twistiä. Selkeä linjaus Sepolla oli keskittyä koiran linjauksiin ja mahdollisimman nopeaan suoritustapaan. Täälläistä me juuri tarvittiinkin. Teknisesti Nemo kun suorittaa mielestäni hyvin, mutta jostain syystä vauhti ei vaan tahdo enää kolmosissa riittää...no nyt selvisi paljon syitä siihen että miksi.

Seponkin mielestä teknisesti meillä on kuulemma molemmilla, sekä mulla, että Nemolla, asiat hallussa. Mutta sekuntteja saadaan paljon pois, kun mä uskallan olla rohkeampi. Rohkeammalla liikkumisella Nemon linjaukset saadaan paremmaksi ja mutkat tiukemmiksi. Ei saa kuulemma enää varmistella, vaan pitää luottaa siihen, että Nemo osaa, koska se kuulemma kyllä osaa Välillä täytyy uskaltaa käydä siellä rajamailla jossa liikkuu jo niin nopeasti pois alta, että koira tulee ohi esteen. Silloin löytää sen optimaalisen rajan.

Nemo myös kuulemma tykkää paimenkoiramaisesti pitää tietyn sivuttaisetäisyyden radalla muhun, mikä kannattaa huomioida ohjausvalinnoissa. Esim leijeröinnit on tietyissä kohdissa Nemon kanssa hyvä ja Nemolle luonnollinen valinta.

Lisäksi mun  pitää kinniittää huomiota omaan ylävartaloon Selkä suorassa ja kädet jäntevinä, niin että ohjaus ei ole löysää. Ei saa kumarrella !

Kaikenkaikkiiaan tykkäsin kyllä Sepon tavasta kouluttaa ja sain taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen. Nyt vaan täytenee vissiin palkata treeneihin varmistelupoliisi kentän laidalle, joka heti karjuu mulle, että "liiku jo !" jos mä varmistelen. Vapaaehtoisia?