Tiistaina oltiin jo toisen kerran Miloun kanssa lampailla Kiipulla. Milou oli hituisen tyytyväisen oloinen, kun pääsi yksin reissuun ilman isoveikkaa.

On tuo paimennus kyllä huisin jännittävää touhua, ainakin omistajan mielestä. Ensin aitaukseen mentiin Milou liinassa, mutta melko pian Anu antoi ohjeeksi päästää Jätkänpätkän irti - ihanko oikeasti, ootko nyt ihan varma, haluatko lukita vastauksen - apuaaa. No ihan turhaan mä pelkäsin pahinta...kaikki meni tosi hienosti, tai siis niin hienosti kun ton ikäiseltä ja tolla kokemuksella voi odottaa. Milou "pyöritti" lampaita niin, että mä olin lampaiden keskellä ja koitin jotenkin sieltä ohjailla...no itsehän olen ihan pihalla kuin lumiukko koko touhusta, niin sen nyt saattaa arvata miltä se mun "ohjaus" näytti. Yritin kaikin keinoin pysyä pystyssä tönivien lampaiden keskellä ja huitoa kepillä minkä kerkesin ihan joka suuntaan. No mutta Miloun osalta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin.  Sain myös Milou'n pysähtymään käskystä (ainakin melkein heti), mutta maahanmeno ei nyt muistunut tällä kertaa pienen pojan mieleen "jaa niin mikä se oli...ei tuu nyt just yhtään mieleen et mitä mun pitäis muka tehdä..siis täh?". Muutenkin puhuttiin Anun kanssa, että "Maahan"-käskyyn täytyy keksiä joku oma sana tänne paimennukseen, koska täällä maahanmenon ei tarvitse tapahtua pam, suorilta jaloilta, vaan koira saa kuulemma itse hakea paikan, eli ottaa vielä muutoman askeleen käskyn jälkeen. Ja senkin takia se toinen käsky on ihan loogista, että paimentaessa koiralle kuitenkin pitää olla aikapaljon jämäkämpi käskyttäjä kuin tokossa, koska paimennuksessa on vietit niin voimakkaasti mukana.

Sitten pieni lepotauko (ihmiselle, lampaille, että koiralle) ja uudelleen aitaukseen. Milou ei olisi millään malttanut odotella, vaan aitauksen laidaltakin tunki päätään aidan sisäpuolelle verkon välistä "tuolla ne olis, mennään jo" . Aika pätevä paimenpoika Toinen kierros meni myöskin yhtä kivasti. Taas pyörittiin. Hienosti Milou pysyi koko ajan ulkokehällä, pitäen lampaat kasassa. Eikä yrittänyt niitä saalistaa. Yhden kerran kävi vahinko ja Milou meni lauman "läpi" kun lampaat hajaantuivat, ja sittenhän ne vasta hajaantuivatkin, mutta sattuuhan noita. Suuntaakin vissiin tarttis kohta jo opetella vaihtamaan, nyt pyörittiin vaan oikeeseen kierrokseen, lieko sitten sattumaa vai onko luontaisesti Miloulle helpompi suunta?

Voi että tää on musta niin hauskaa. Eikä Miloukaan näytä laittavan ollenkaan pahakseen. On ihan sikakivaa opetella taas jotain itselle täysin vierasta ja tuntematonta lajia (vaikka välillä tunteekin itsensä ihan toopeksi, kun ei edes tiedä että mistä sitä koiraa pitäisi kehua). Tuskin mä tästä nyt mitään meidän päälajia teen, mutta jos Miloun kehitys jatkuu yhtä hienosti kuin tähän asti, niin kyllähän tätä sit kannattaa jatkaa. On meinaan melkoisen hyvä koiranväsytyskeino ainakin, jos ei muuta. Paimennuksen jälkeen nimittäin jouduttiin sattumalta keskelle anopin kynttiläkutsuja...no ei paljon Milouta stressannut moiset kutsut ja tädit siellä...se nukkui koko illan pöydän alla tyytyväisenä. Ei tarvinnut paljon laskea lampaita, että uni tuli Kiitos taas