Viikko taas vierähtänyt

Maanantai: Maanantaina päästiin taas aksailemaan. Treeniksi valkkasin ASB-lehdestä joskun kesällä bongatun keppitreenin, missä tulee n. 16 esteen radalla (jossa oikeasti 4 hyppyä, 2 putkea ja kepit) kepit jotain 5 kertaa ainakin. Paljon siis erilaisia keppikulmia, vientejä ja pyöritystä. Näitä tulee ihan liian harvoin treenattua. Nemo oli kyllä ihan superhyvä ja olin tosi tyytyväinen treeneihin. Kepeille vienti onnistui niin takana leikaten, "päälle juosten" kuin kaukaa lähettäen. Myös valssaus keppien päässä onnistui. Nemo on kyllä tosi nopeella tahdilla kehittynyt kepeissä (talvitreenien vähyydestä huolimatta) ja enää käytössä on kaksi ohjuria alussa ja kaksi lopussa. Pipsa ei tänäpäivänäkään suorita keppejä yhtä itsenäisesti kuin Nemo. Lopuksi otettiin vielä keinua yksittäisenä esteenä Anskun avustuksella. Keinua on nyt jo jonkun aikaa treenattu niin, että avustaja laittaa jalan ylösmenokontaktille kun koira lähtee kenua kiipeämään, ja sitten laskee keinun hallitusti alas. Tällä tapaa koira luulee suorittavansa keinua itsenäisesti ilman apua, vaikka oikeasti avustaja kontrolloi sitä, että keinu putoaa hallitusti eikä koira pääse pelästymään.

tiistai ja keskiviikko: Tiistai ja keskiviikko Nemolla oli poikien päiviä kun minä olin töissä ja Antti oli Nemon kanssa saikulla kotona.

Torstai: Torstaina oli taas minun vetämät aksatreenit. Treenaajia ei taas ilmoitautunut kuin yksi, joten soittelin Anskulle ja saatiin Ansku ja Fyrakin treenaamaan. Treenasin myös itse Nempalla. Ennen maneesille menoa käytiin lämmittelylenkki Mustialassa Anskun ja Fyran kanssa. Hirveasti raviaskelia ei koirilta taas nähty kun koko lenkki täytyi painaa tuhatta ja sataa, painia ja juosta No eiköhän ne lihakset lämminnyt noinkin

Maneesille valitsin tällä ketaa hyppy-putki treenin jossa tuli paljon puolenvaihtoja ja koiralle itsenäistä suorittamista. Loppuun lisättiin vielä kepit. Oikein kiva treeni mielestäni. Koska koiria oli vain kolme, ehdimme tämän jälkeen treenaamaan vielä keinua. Edelleen samalla avusta-systeemillä, mutta nyt keinun jälkeen jatkettiin putkelle, mikä toimi samalla palkkana. Pikku hiljaa keinua pystyy laskemaan jo nopeammin, ja tässä avustajasysteemissä etuna on se, että itse voi ohjaajana irrota koirasta. Nemo pysähtyy jo hienosti keinun päähän käskystä seis! ja malttaa seistä keinun laskeutumiseen asti. Muutoman kerran tosin tuli ajatusvirhe kun Nemo kääntyi takaisin ja pysähtyikin alastulokontaktilla Onkohan nyt treenattu ja vahvistettu pikkasen liikaa tuota pelkkää alastulokontaktia puomilla ja A:lla ?

Viimeisenä treenattiin vielä kepeille irtoamista ja niiden takana leikkaamista. Kunnon vauhtisuoralta kepeille itse jääden mahd kauas. Vasenpuoli nemolle selkeästi hiukka vahvempi kuin oikea, mutta molemmat suorittaa jo itsenäisesti hyvin....kunhan minä tajuan mennä "normaalisti". Pitää vissiin kuivaharjoitella ilman koiraa, kun välillä tuppaan vähän rynnimään -> Nemolle tulee kiire, Tai sitten tuppaa liikaa himmailemaan -> Nemo ihmettelee mitä se äippä nyt touhuu...Joten enimmäkseen meidän keppiongelmat johtuu nyt minusta Keppien takana leikatessa Nemoa pitää vielä kannustaa , jotta uskaltaa pujotella loppuun asti, mutta sitä pitäneekin siis treenata lisää. Treenien lopuksi käveltiin vielä pieni lenkki maneesin ympäristössä ja Fyra ja Nemo pääsivät taas vähän leikkimään. Nemo taisi ajatella että tää on kyllä ollut ihan ensteks mahtavin päivä, kun ennen treeneä pääsee leikkimään tytön kanssa, sitten pääsee meneen aksaa, ja sitten taas pääsee leikkimään tytön kanssa.

Taas oli tosi mukavat treenit ja jäi hyvä mieli. Ehkä sitä valoa tunnelinpäässä näkyy sittenkin...ehkä me päästäään vielä joku päivä kisaamaan Anskulle suuri kiitos taas kerran hyvistä neuvoista ja avusta!

Perjantai: Yksi urakka on nyt vihdoin saatu päätökseen, koska tänään sain kansitetun ja arvostellun opinnäytetyöni käteen. Tätä työtä on yli puoli vuotta väännetty, joten kyllä sen valmistumista on sitten odotettukkin. Hetihän sitä tietysti piti lähteä äitille ja isälle esittelemään, joten Nemon kanssa nokka kohti humppilaa. Pipsa on vietellyt nyt rentoja talvipäiviä porukoiden huomassa joten nähtiin sitten sekin samalla. Äidin ja Pipsan kanssa suunnaattiin ihanaan kevätauringonpaisteeseen lenkille ja viihdyttiinkin siellä sitten peräti pari tuntia Ihanaa kun aurinko lämmittää jo ihan kunnolla...kevät taitaa tulla sittenkin

Lauantai: Lauantaina sää suosi lenkkeilijää ja käytiinkin Nemon kanssa pitkä lenkki jo aamuauringon paisteessa ja iltapäivällä lenkkikavereiksi saatii Johanna ja Jacky. Paikaksi valittiin Mustialan mukavan avarat peltotiet. Nyt pojilla oli jo selvästi enemmän leikkiä kuin edelliskerralla, eikä Nemon enää yhtä paljoa tarvinnut isoa Jackykarhua komentaa Kaikista hauskinta Nemosta lenkissä taisi olla se, kun aukeiden peltojen hanget kantoivat pikku shelttimiestä, mutta toisin kävi colliepojalle Siinäpä olikin sitten hauska juosta lelu suussa karkuun peltoa pitkin kun Jackylla meno pellolla paljon hankalanpaa eikä karhu millään tahtonut pysyä hangen pinnalla Kiitos taas Jacky ja Johanna mukavasta lenkkiseurasta.