Milou'n ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui paremmin kuin osasin kuvitellakkaan. Nukkumaan käytiin siinä 11 tienoilla (Milou'lla on oma pentuaitaus sängyn vieressä, missä kuljetusboksi nukkumapaikkana) ja herättiin siinä seitsemän pintaan ! Kertaakaan ei yöllä herännyt itkemään äidin perään tai edes pissille. Aamullakin herätys oli ihan rauhallinen: Milou alkoi pikkuhiljaa touhuilla boksissaan omiaan, johon ensin heräsi Nemo... joka herätti mut. No siitä sitten kömmittiin ylös ja ulos ja pissille :) Olipas se helppoa...toivottavsti jatkuu samaan mallliin.

Myös koko loppupäivä on mennyt mallikkaasti. On leikitty, syöty,nukuttu, leikitty, ulkoiltu, nukuttu, syöty, nukuttu, ulkoiltu, nukuttu...ja syöty. Muutomat pisut on tullut lattialle, muuten on urheasti käyti ulkona tarpeilla. Milou sai Nemon vanhan pentuajan villapaidan käyttöönsä, niin ei niin kovin ulko palella. Kovin pitkään kerralla tosin ulkona ei olla voitu olla kovan pakkasen vuoksi, mutta vähän kuitenkin. Tänään Milou oli myös hetken yksinään (tosin ei tainnut itse sitä edes huomata) kun käytiin Nemon kanssa pikkulenkillä kahdestaan. Myös istumista on opeteltu aina ennen ruokailua.Ihan perussettiä siis. Ainoastaan yks vähän ikävämpi juttu on tullut esille...Milou'n ääni...voi herranjumala kun tuo  Pikkutirriäinen avaa sanaisen arkkunsa ja haukkuu vaikkapa jollekkin lelulle...iiiks...täällä tarvitaan korvatulpat! Tarvii varmaan keksiä joku hyvä konsti puuttua tohon...äkkiä...ennenku korvat hajoo :)

Nemo ja Milou näyttää tulevan loistavasti toimeen. Vähän Nemo on ehkä vielä ymmällään, että mitä tuon pienen kanssa oikein uskaltaa tehdä.  ♥ Nyt ne tuossa juuri painii...ja näyttää kyllä siltä, että Nemo saa kyllä joku päivä (varmaan aika pian) näyttää tolle tirriäiselle missä raja kulkee Nyt se sai ihan hepulin....

Tässä vielä vähän kuvasatoa