Voih..., meidän pikku riiviö, Milou aloitti eilen Dogitiimin agilitykoulussa. Sehän alkaa olla jo iso poika  Tähän asti ollaan alkeita opeteltu ihan vaan kahdestaan, mutta nyt kun Dogitiimin kurssilta vapautui paikka, pääsimme Anun tarkan silmän alle oppiin.

Miloun ryhmämässä on  vähän kokeneempia poikia, kuin mitä Milou itse. Jacky-karhu kisaa jo kakkosissa ja Danielkin  kohta jo varmasti starttaa virallisissa, mutta onneksi Anu suunnitttelee treenit aina koirakon mukaan. Me Miloun kanssa tehtiin kyllä ihan samaa kuin isommatkin, mutta huomattavasti lyhyemmissä pätkissä, pari-kolme-neljä estettä kerrallaan.

Rataantutustumisessa huokailin, että mitäs jos mä sittenkin ottaisin Nemon tuolta autosta...sen kanssa tää ois niin "helppoa". En siis tarkoita että sen kanssakaan oltain välttämättä nollalla läpi menty, mutta se olisi aianakin ollut sitä tuttua ja turvallista menoa. No nyt oli kuitenkin asennoiduttava siihen että vuoroon pääsisi uusi tuleva agilytähti Milou  

Heti alkuun huomattiin, että Miloun kanssa mä en vielä voi olettaa mitään. Eli kaikki esteet täytyy ohjata loppuun asti ja välillä ihan "viedä nenästä". Vaatii multa melkoista asenteen muutosta. Tällä hetkellä Nemon kanssa joutuu toden teolla keskittymään siihen, että en yhtään varmistele ja että liikun itse ripeasti pois alta. No nyt täytyykin sitten Miloun kanssa tehdä ihan päinvastoin. Miten voi näin olla unohtanut miten alkeiskoiraa ohjataan? Eihän me Nemonkaan kanssa aloitettu kisaamaan vasta kuin viime syksynä!

Rata oli tosi kiva. Ohjauksissa tuli opeteltua ainakin sylkkäriä ja takaakiertoa. Putki tuli myös useaan otteeseen. Milou hakee putket jo hienosti, eikä pimeä putkikulmakaan tuota ongelmia. Loppuun otettiin vielä irtoamista eteen. Tätä täytynee treenata, vähän Milou nimittäin epäröi lähteä niin kauas. Hienosti Milou oli juonessa mukana  koko treenin ajan. Jaksoi leikkiä ja keskittyä. Näin pitkää pätkää ei ennen olla yhteen putkeen meinaan treenattukkaan. Hieno Milou, kyllä siitä vielä agilitykoira tulee  Täytyy alkaa raivaamaan pokaalihyllylle tilaa Milou'nkin saavutuksia varten  Kiitos Anu opeista, ensi viikkoa odotetaan jo innolla

Nemon kanssa treenatti sivussa tokon ruutua. Hassu homma kun toisena päivänä sujuu ilman mitään ongelmia ja sitten on näitä päiviä kuten tänään, että juoksee kyllä kohti ruutua, mutta matka loppuu kesken ja jää toljottamaan jo aiemmin että eikö sitä "sto".käskyä tulekkaan...ja sen jälkeen sitten mennään ruututolpan taa ehdottamaan merkkiä..plääh...no ehkä se siitä. Tehtiin myös seuraamisen käännöksiä paikallaan. Ne alkaa olla jo hyvällä mallilla. Nemon mielestä ne on ihan huippuhauska juttu. Myös kaukoja otin muutoman kerran. Nyt seisomisiin on tullut tarkkuutta, eikä enää liiku niin paljon eteen, mutta seisomasta maahan menoon täytyy liikerataa vielä hioa. Välillä menee hienosti hissillä alas, mutta välillä taas ei.

Kotona treenattiin vielä metallia. Nemo vihaa sitä, siis todella vihaa. Olen sitä nyt naksutellut ja tällä hetkellä mennään siinä että se ottaa sen maasta suuhun, mutta ei vielä nosta sitä...tää on niin toivotonta. vinkkejä? Sitten kun kapulan laittaa Nemon suuhuun->alkaa kalina, ihan kuin sillä olis kylmä. Hampaat kalisee metallia vasten, jotta se nyt tuntuis sitten vielä ällöttävämmältä. Muutenhan nouto Nemolta nyt sujuu, eikä painavammatkaan kapulat enää tuota ongelmaa kuten ennen. Tästä syystä olen myös välttänyt "nouto"sanan käyttöä metallin kanssa kun ajattelin että jos se sitten tuo negatiivisen vireen myös hyppynoutoon. Et jos metalliin ottais ihan oman käskyn? Myös Miloulle olen metallia koittanut tarjota ja leikkinyt sen kanssa sillä. Miloukin vähän vielä vierastaa, mutta on huomattavasti kiinnostuneempi kuin Nemo.