Blogimme muuttaa:

uusi blogi löytyy TÄÄLTÄ !

Pyhäinpäivänä käytiin kisaamassa kaksi starttia Riihimäellä Milou’n kanssa. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi.  Nollia ei tällä kertaa tullut. Ekalta radalta 10, kun pari rimaa tippui, tokalta radalta 10 (A:n ohitus ja yksi rima). Toisella radalla sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi ja ensimmäistä kertaa kisahistoriassani taisi nollaton sijoitus lämmittää mieltä. Oli nimittäin niin mahti palkinto: ensiapulaukku, jossa paljon kaikkea hyödyllistä (sidetarpeita, puhdistusainetta, kuumemittari, punkkipihdit, hunajavoidetta, kylmäpaukkaus, kertakäyttöhanskat , sakset…). Varmasti tulee tuon tohelon kanssa joskus tarpeeseen ;)

Milou’n mielestä paras palkinto taisi olla kuitenkin kasvattaja Sirpan näkeminen (+Kira-äipän ja Kaisan). Sirpa myös kuvasi radat ja niistä löytyy video täältä:

Tuloksista huolimatta kiva kisapäivä ja Sadulle ja Tipille kiitos jäähdyttelyseurasta. Eipä ollut taaskaan tunkua lenkkipoluilla…

Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Janakkalaa, tai tarkemmin Turenkia, Janakkalan koirakerhon järjestämiin agilitykisoihin. Ekat kakkosluokan kisat Milou’n kanssa siis. Ilma oli kerrankin suosiollinen, ihana kuulas syyssää, ja koirakerhon hallikin oli oikein positiivinen kokemus. Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata ja se meni kyllä ihan läskiksi. Rimat oli tapissa ja hallissa ei olla treenattu mattopohjalla piiiitkään aikaan, joten pohjakin oli Milou’lle vähän outo. Eka rima tippui ja sen jälkeen homma levisi käsiin ihan kunnolla. Rallateltiin rata loppuun, ihan omilla estevalinnoilla ja tuloksena siis hylkäys.

B agilityradalla rimat oli edelleen 45 sentissä ja ratapohja oli haastava. Esimerkiksi kepeille vienti koitui monelle kohtaloksi. Milou kuitenkin hoisi homman kotiin ja tuloksena nolla ja voitto! Ja aikakin oli huimat -13,78, etenemä siis 4,55. Oli muuten parempi aika kuin minien ja maksien voittajalla (ja vielä 45-rimoilla.)

A rata oli myös agilityrata, mutta tuomarin omien sanojen mukaan vähän köyhä sellainen. Ei keinua, ei pituutta, ei siis mitään vaikeita esteita. Lasten leikkiäkö? no ei. Rimat onneksi oli laskettu 40 (ihan hyvä kun kuitenkin kaksi starttia jo koirilla alla), mutta haastetta radassa kyllä riitti. Alussa oli heti haastava putki-puomi erottelu kohdassa missä nopean koiran kanssa ei tosiaan ehtinyt peittää puomin päätä.(Todella moni yritti sitä, mutta tosiassa onnistuikin omalla sijoittumisellaan nimenomaan vetämään koiran puomille. Mä vedin riskillä puomin pään ohiviennilla ulkokautta ja toimi hyvin). Heti sen jälkeen tiukka 90 asteen kepeille vienti (jossa monet väkersi valsseja ja kömmähtivät siihen ettei millään ehtinyt. Itsehän vein avokulmasta kääntäen, ja Milou haki kepit taas niin upeesti! ) Loppusuora olikin sitten jo helpompi, kunhan malttoi pysyä riittävän etäällä koirasta, niin koira ei singonnut ansaesteisiin. Loppuradalla myös vauhti kiihtyi niin kovaksi, että Milou’kin meinasi tippua toiseksi viimeisenä esteenä olevalta puomilta kun meni jalat ihan sekaisin. Kuulin vain kohahduksen yleisöstä ja näin kun Milou räpelsi puomin alasmenolla. En muuten tässä vaatinut sitten pysähtymään 2-on-offiin. Se ois ollut ehkä vähän liikaa,hyvä kun mies pysyi pystyssä Tuloksena tältäkin radalta nolla ja voitto ajalla -12,93, etenemä 4,52.

Kolmosia kohti mennään siis kohisten, ekasta kakkosen kisoista kaksi LUVAa.

Kerrankin voin myös todeta, että meillä on treenit menny nappiin. Vaikka musta on tuntunut, ettei mitään oikein olla edes treenattu. Lähinnä yksittäisiä esteitä keskenämme.

Esimerkkejä osuneista treeneistä:
- eteenmenoja muutomilla hypyillä ja renkaalla, niin että mä vaan seison ja pelkästä käskystä lähteen eteen. No nyt oli sekä hyppy-, että agiralla kohta missä koira piti saada irtoamaan itsestä eteenpäin renkaalle, niin että itse pystyi lähtemään sivulla olevalle hypylle vastaanottamaan. Tämä me osattiin.

-kepellä ollaan treenattu paljon irtoamisia ja tehty ”eläinkokeita” huviksemme niin että mä vaan seison kentän toisella laidalla ja lähetän Milou’n suorittamaan keppejä. (Pakko tässä välissä muuten kertoa, että yhtenä päivänä kun menin kentälle, Milou syöksyi itsenäisesti kepeille ja pujotteli ne hienosti loppuun asti…ainut että kepeistä puuttui itse kepit…Milou siis pujotteli pelkät 15 cm:n mittaiset keppienpaikat  ) Nyt oli kaikilla radoilla haastavat keppien viennit ja kepit meni kaikilla radoilla kohti tyhjää seinää.

-putken pään ohivientejä treenattiin tässä kerran Anskun kanssa, Nyt sovelsin sitä puomi-putki erottelukohdassa.

-45 rimat on otettu treeneihin mukaan. Maasta se pienikin ponnistaa.

-Keinua on treenattu melkein joka toinen päivä, jotta saatu tuo uusi pysähtymiskäsky läpi. Nyt vaikka keinulle tultiin kovasta vaihdista putken ja hypyn kautta, Milou pysähtyi ja mä pystyin valssamaan keinun edessä. Näitä treenejä täytyy nyt jaksaa jatkaa vielä niin kauan kuin kentälle pääsee. Selkeästi Milou on kuitenkin oppinut ottamaan sen painon sinne taakse, koska enää keinu ei ”heitä” Milouta pois keinulta.

-Ja viimeisenä vielä se, että Viime kerran aluevalmennuksessa oli puhetta Juhan kanssa siitä, että mun täytyy vaan juosta, ohjata ja luottaa, että Milou suorittaa. Varmistelemaan en ehdi. Nyt tein juuri niin. En varmistellut yhtään ja tässä tulos

Pienillä yksittäisillä treeneillä on siis merkitystä, vaikka joskus tuntuu, että kun oman laiskuuden takia ei jaksa yksin kantaa paljoa esteitä kentälle, niin onko treenaamisesta yksittäisillä tai parilla esteellä mitään hyötyä. On siitä, ihan selvästi on!

Tänään oltiin jälleen aluevalmennuksessa Miloun kanssa. Varmaankin ensimmäinen kerta koko aluevalmennuksen historiassa kun ei satanut, huippua! Kaksi rataa treenattiin, joissa molemmissa oli kyllä sellasta pyöritystä, että hukka-aikaa ei jäänyt yhtään. Tossua toisen eteen vaan. Siitäkin huolimatta toka rata mentiin heti nollalla läpi  Miloulle kyllä sopii tälläiset tekniset radat, koska tulee niin hyvin mun liiikeen mukana ja pystyy tekemään äärettömän tiukkia käännöksiä kovastakin vauhdista. Irtoamistreenejä ei sen takia saakkaan nyt unohtaa!

Tämän päivän opetus: Luota koiraasi ! rytmitä! 

Kotiläksyt: Sylkkäri  vasemmalla kädellä (Joka asiassa tämä mun vinous tulee esille, niin ratsastuksessa kuin agilityssäkin. Sylkkäri oikealla kädellä on huomattavasti helpompi kuin vasemmalla) ja tiukkä pyöritys niin, että teen sen esteen puoleisella kädellä. 

Kouluttajan kommentti (joka väistämättä saa suun kohti korvia): Sulla on loistava koira. (Nyt ilta on mennyt katsellessa mm kisaratoja... vähän on vielä sinne matkaa kuitenkin)

Viikolla käytiin pariin otteeseen treenaamassa piirinmestaruuksista hampaankoloon jääneitä asioita. Miloun kanssa ollaan mm. tehty sitä okseria ja Nemon kanssa tiukkia pyörityksiä. Miloulle päätin myös opettaa keinua vähän uudelleen, koska haluaisin, että se tulisi keinulle kuten Nemo, niin että siirtää painoa takaosalle. Tällä hetkellähän Milou tulee keinulle melko pystyssä asennossa, joka aiheuttaa sen että keinu pamahtaessaan tavallaan heittää Miloun pois kyydistä. Tämä on paitsi epämukavaa myös kovin rasittavaa koiran etuosalle. Tästä syystä nyt on palattu pari askelta taaksepäin keinun suhteen, jotta saan tuon painonsiirron toivottavasti onnistumaan.

Miloun kanssa tein myös eläinkokeita: Milou nimittäin itsenäisesti bongasi renkaan kentän toiselta laidalta ja kävi sen innoissaan yksinään hyppäämässä. Tämän jälkeen teinkin testin, että sanoin vaan (kentän toiselta laidalta edelleen) ilman käsiapuja "rengas" ja Milou juoksi kentän laidalle ja hyppäsi renkaan kuten kuuluukin...ja tämä toistettiin useaan kertaan. Ehkä tästä voidaan nyt vetää se johtopäätös, että kyllä se renkaan nyt taitaa osata...ja kyllä ne herneet välillä kohtaa  Tämä täytyy opettaa myös kepeillä...