Pienet kuonot ikkunassa

silmät ulos tapittaa.

Koskahan se Joulupukki

oveen oikein kolkutta?

Itsenäisyyspäivänä vietettiin Pilvimarjalaisten pikkujouluja agilityn merkeissä Riihimäellä. Kouluttamassa meitä oli Kim Kurkinen.

Vaikka Nemo ei varsinaisesti Pilvimarjalainen olekkaan, on se kuitenkin POP (=perheessäni on pilvimarjalainen ) ja pääsi myös treenaamaan. Rata oli tosi kiva ja  haastava.  Ohjauksista tuli treenattua ainakin sokkareita, valsseja, takaakiertoja, jaakotusta ja päällejuoksua. Jaakotus on mulle edelleen todella vaikea ohjaus, koska meinaan 1. valua liian lähelle estettä 2. sipsuttaa paikallaan ja 3. odottaa liian pitkään. Kimin kanssa nämä kolme asiaa saatiin kuitenkin korjattua (hetkellisesti) ja jaakotus osoittautui oikein toimivaksi ohjaukseksi molempien poikien kassa. Milou jopa sai kehuja päivän  tiukimmasta+ nopeimmasta käännöksestä   Tässä pari videonpätkääkin linkitettynä Miloun menosta:

www.youtube.com/watch

http://www.youtube.com/watch?v=PD6ZvPe3M54

Hyvä treeni, hyvä mieli...hyvä ruoka...vielä parempi mieli Arppa nimittäin taas loimutti meille treenien lomassa lohta...ja kyllä se lohivoileipä maistuikin sitten ihan älyhyvältä tiukan treenin päälle.

Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos järjestäjille...näitä lisää

Ollaan pidetty tokosta, aksasta ja paimennuksesta pari viikkoa vallan taukoa (johtuen omista kiireistä, treenipaikan puutteesta yms.)...mutta tauko onkin tehnyt pojille hyvää. Nyt treenit on sujuneet meinaan jopa paremmin kuin ennen.

PAIMENNUS 12.11.2011 (MILOU)

• painetta ja vaatimustasoa aletaan nostamaan
• kuljetus toimii hyvin, mutta saisi jäädä vähän kauemmas. Treenattiin nopealla pysäytystahdilla. Pysähtyy hyvin, mutta lähtee aina täysillä liikkeelle. Pitäsisi saada kulkemaan hitaammin, rauhallisemmin ja kauempana lampaista
• Aloitettiin Treenamaan suuntia (away ja come bye). Miou'lle selkeästi vielä vaikea asia. Katsoo tiiviisti lampaita.

TOKO (treenejä keskenämme)

• Nemo:
  • Nemo oli ihan intoo piukassa kun pääsi vihdoin treenaamaan
  • Ruutu: alkaa pikku hiljaa hahmottua. Tauon myötä juoksuvauhti ruutuun tuplaantui. Ollaan treenattu niin että ruudussa kosketusalusta, joka välillä otetaankin pois. Treenattu ruudun kaikilta sivuilta.
  • hyppynouto: painava kapula ei enää tuota ongelmia. Takaisintulossa hyppy meinaa vielä unohtua, jos linja ei suorassa.
  • seuraus: tauon myötä Nemo meinaa jopa edistää ! Peruutusta treenattu myös seinää apuna käyttäen. Peruttaa hyvin käskystä, mutta vilä en itse pysty peruuttamaan yhtä aikaa.
  • tunnari: vireystilan hallintaa yritetty harjoitella. Välillä onnistuu, välillä menee yli-yrittämiseksi ja sitten tuodaan eka kapula mikä nähdään
  • luoksetulo: takapalkalla alkaa pysäytys pikku hiljaa paranemaan. Avustajan kanssa ollaan treenattu niin, että avustaja heittää pallon.
• Milou: 
  • Huokaus...välillä menee hyvin, jopa loistavasti...välillä ihan penkin alle. Milou on niin kovin innokas, ettei meinaa malttaa tehdä "tylsiä" toko-juttuja. Ajatus harhailee ja ääni kovenee kun toiminta ei ole riittävän nopeatempoista. Mutta osaa se välillä yllättääkkin, mikä taas motivoi jatkamaan tätäkin lajia. Milou on vaan niin kovin erilainen kuin Nemo, mutta työllä siitä varmasti voisi kouliintua jopa parempi tokoilija kuin Nemosta, jonka kanssa kaikki on ollut jotenkin niin mutkatonta. Treeniä, treeniä siis vaan, mutta ei veren maku suussa. Miloun kanssa tässä asiassa ei varmasti kannata kiirehtiä.
  • seuraaminen on aika haasteellista. Kontakti pysyy hyvin, mutta paikka ei. Meinaa edistää, eikä käännöksissä vielä lähde kropan mukaan. Takaosan käyttö vielä aika heikkoa
  • nouto: noutaa....mutta se palautus...nykyään ei kuitenkaan enää lähde kapulan kanssa juoksentelemaan minne sattuu
  • paikallamakuu: onnistuu jo huomattavasti paremmin. Välillä vähän levoton ja hakee pienintäkin merkkiä, että joko saisi nousta
  • liikkeestä pysähdys: sto-käskyn opettelua. Osaa, mutta ei vielä niin, että kulkee sivulla
  • kaukot: läheltä onnistuu
  • luoksetulo: muuten hyvä, mutta sivulletulo vielä haparoi
  • hyppy: alkuosaa treenattu namikupilla ja ilman...ja se sujuu

AGILITY (Anun vetämät treenit 21.11.2011)

• Nemo:
  • Radassa paljon takaakiertoja ja tiukkoja käännöksiä. Oman kropan kanssa täytyy olla tosi tarkkana. Pois alta riittävän ajoissa!
  • Pakkovalssit ei valunu enää niin paljoa kuin ennen
  • keinu
  • keppien vauhti oli alkuun hyvä, lopputreenia kohden vähän hidastui. Pitää muistaa et itse ei koko ajan rytmitä äänellä
• Milou
  • Milou oli niiiiiin innoissaan! Alussa kun päästin irti, juoksi suoraan vihreään putkeen....ja sitten vielä mustaan putkeen...ja sitten vielä yksi hyppy..ai pitiks tätä tehdä jotenkin yhdessä, ja pitiks nää mennä jossain tietyssä järjestyksessä?
  • Ekaa kertaa koko radalla rimat ylhäällä (minikorkeudessa)
  • teki saman radan kuin muut  (paitsi ei keinua, eikä keppejä). Pystyy tekemään jo pitempää rataa kerralla (nyt 9 estettä, joissa tein mm. niistoja, sylivekkejä, pakkovalsseja, valsseja ja takaakiertoja)
  • lähdössä pysymistä täytyy malttaa harjoitella. Odottaa pienintäkin merkkiä, että joko saa mennä
  • oma rytmitys Miloun kanssa parempi kuin Nemon (Milou'ssa enemmän vauhtia, niin itselle jotenkin helpompi, kun on koko ajan vaan kiire )
  • Milou ei enää katso niin paljon mua radalla, hakee paremmin esteitä
  • keinu: päähänjuoksua niin että nami valmiina päässä. Anu laski hiljaa keinun alas. Nami siksi valmiiksi päähän, ettei katso mua.           

Paljon Onnea mainioista mainioin, mahtavin, Milou -muruseni !

Ei voi taas kun todeta, että aika menee niiiiin nopsaan. Juurihan mä vasta hain Miloun kotiin..ja nyt se on jo vuoden ! Muistan kuinka Milou huusi kotimatkalla ensimmäisen kymmenen minuuttia niin, että meinas korvat haljeta, mutta sen alkujärkytyksen jälkeen on ollut kuin kotonaan. Nemon kanssa ystävystyivät heti ja ovat ihan paita ja peppu, vaikka Milou Nemon hermoja välillä vähän koetteleekin (niinkuin pikkuveikan kuuluukin). Milou on ollut ihan kaikkea sitä mitä toivoinkin ja paljon paljon enemmän. Pienestä pojasta löytyy paljon ruutia ja energiaa, mutta samalla niin kultainen luonne. Milou on jo tähän mennessä osoittanut olevansa oiva harrastuskoira, joilta taipuu niin agility, toko kuin paimennuskin, mutta toisaalta osaa se kotona ottaa lunkistikkin...tai ainakin puuhastella sitten yksinään

Kiitos Sirpalle tästä ihanasta pikku terroristista, joka on syönyt mun korkkarit ja repiny sukat (myös vähän seinää ja tapettia), mutta joka omalla ihanalla olemuksellaan on kuitenkin valloittanut täysin mun sydämen

1 v.

paketin avaus

Mä oon lukenut Kaisan blogia ja ajattelin, että hei miks mäkin en joskus kirjottais tänne ihan itse. No tässä tulee mun eka blogikirjoitus:

Sunnuntaina Mä olin mun ystävien kanssa lenkillä Elonkierrossa. Siis niitten tyttöjen, joilla on parta (Bella, Duo ja Fyra)...aika hassua muuten että tytöillä on parta, hih... ja sit mukana oli se hurja leijonakoira Lucas. Niin ja tietty oli siellä myös Nemo...mut se nyt on aina.  Alkumatkasta me mentiin ihan suht rauhassa. Piti haistella mestat ja tutkia kuka muu siellä on käyny....Lucas on jo vanha ja viisas, joten mä seurasin sitä...haistelin kaikki paikat mitkä sekin... kyllä Lucas tietää mistä kannattaa haistella.

Nemo on sanonu mulle, että Fyra on sen tyttöystävä ...

Mut kyllä Fyra tykkää mustakin...tai ainakin sen kanssa on super kivaa leikkiä. Fyra jouksee tosi kovaa. Bella ja Duo on nekin ihan ok, mut Fyra on paras. Bella on aikamoinen tiukkis ja Duo luulee olevansa joku rouva ylijohtaja. Ne ei halua leikkiä, mut ei ne oikein haluais että me muutkaan leikitään. Omituista pomotusta!

Välillä piti pysähtyä poseeraamaan...Nemo aina luulee, että sitä kuvataan...mutta kattokaa vaikka, kukas onkaan etualalla...häh?

Sit Fyra sai sellaisen Simo Siilin...Mä yritin eka varastaa sen, mut Fyra ei ollutkaan ihan niin helppo nakki ku Nemo...

Ja sitten....oi mua alkaa heti hymyilyttään kun mietinkin...sitten me huomattiin vieressä  sellainen pelto...ja sitten me juostiin ja juostiin ja juostiin...kaikki yhdessä. Heinikko oli aika pitkää ja märkää, mut se ei meitä haitannu...oli ihan sikana kivaa!

Me vedettiin ihan täysii ! Tosin itku pitkästä ilosta, Lucas satutti tassunsa kun me riehuttiin ja siilikin hukkui heinikkoon. Ehkä se halusi olla villi ja vapaa? Lucas lenkutti loppumatkan kolmella tassulla, mut mä mietin että mahtoikohan se tehdä sen tahallaan....Sai meinaan sylikyydin takaisin autolle (aikamoinen mammanpoika).

Matkalla autolle Duo kiipesi sellaiseen mökkiin. Mikä lie olikaan. Äitit koitti huudella, et sinne ei sais mennä, mut mäpä menin silti ja Nemo meni kans. Me ei oikein oltu kuulolla No ei aina kai tarvii olla...äitit on joskus niin ylisuojelevaisia. Sikojakin mä oisin halunnu mennä lättiin katsomaan, mut eipä äiti antanut lupaa siihenkään...tällä kertaa mä uskoin...ajattelin et ei tuu si sanomista.

Oli kyllä kiva retki. Toivottavasti Lucaksen jalkakaan ei oo enään kipee. Jos on niin pikaisia paranemisterkkuja Lucakselle...ja kaikille muille muuten vaan terkkuja. Mennään pian uudestaan.

: MILOU